Tarinani

Kaikki tai ei mitään -ajattelumaailmasta kohti tasapainoa

Moikka, mun nimi on Katja ja olen entinen perfektionisti ja itseni pahin kurittaja.

Mun tausta on kilpaurheilumaailmassa ja koko nuoruuden olenkin urheillut kurinalaisen harjoitusohjelman mukaan. Käytin käytännössä kaiken hereillä oloajan treenaamiseen, syömiseen ja palautumiseen. Tuohon aikaan mielen valmentamisesta lajini parissa ei juurikaan puhuttu (ainakaan minulle). Tämän sekä monien muiden syiden vuoksi opin olemaan kokoajan tyytymätön suoritukseeni. Luulin itsekritiikin kehittävän, mutta pikkuhiljaa harjoittelemiseni laatu heikkeni itsetuntoni laskiessa epäonnistumisten myötä.

Olin jo nuoruudesta alkaen alituisessa sairastelu- ja loukkaantumiskierteessä, joka myös johti motivaation laskuun ja kokemukseen epäonnistumisesta. Tuntui, ettei mikään en onnistunut, kiinnostanut tai herättänyt sitä iloa, minkä vuoksi lapsena olin harrastuksen aloittanut.

Lopetin lajin, kun olkapääni tähystettiin toisen kerran ja olin vasta 20-vuotias. Kilpaurheilu-uran lopettaminen ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa, jätti lähes kymmeneksi vuodeksi syvän haavan, johon kukaan ei osannut antaa apua. Vähiten sitä itse osasin edes kysyä tuohon aikaan.

Ainoa tietämäni keino käsitellä vaikeita tunteita, oli tukahduttaa ne ja panostaa täysillä yliopisto-opintoihin, jonne pääsin heti urheilu-urasta luopumista seuraavana vuonna.

Myös yliopistossa pärjäsin numeerisesti saman mentaliteetin avulla: puske tai puske vielä kovemmin. Arvosanat näyttivät keskimäärin erinomaisilta, mutta sisäinen tyhjyys ja epämääräinen tyytymättömyys valtasi arkea. Mikään ei näyttänyt tuovan iloa ja huomasin myös vetäytyväni. Sinnittelin opiskeluvuodet läpi ja valmistuin tavoiteajassa. Putkessa juokseminen sen kuin jatkui.

Työelämään siirtyminen oli niin ikään iso muutos, johon en saanut tukea. Erilaisia mentorointiohjelmia ei alallani juurikaan ollut olemassa ja reflektoivana varhaiskasvatuksen opettajana näin koko ajan tilanteita, joita voisi tehdä toisin ja pedagogisesti perustellummin. Toisaalta, vaikka tukea olisikin ollut tarjolla, en tiedä, olisinko ollut valmis vastaanottamaan sitä. Olin oppinut, että yksin pitää pärjätä, vain heikot pyytävät apua. Yksin pärjääminen ja sisäisen kriitikon kanssa taistelut väsyttivät vuosien kuluessa ja lopulta jouduin työuupumusoireiden vuoksi sairauslomalle. Tähän aikaan tapahtui myös yksityiselämässä paljon muutoksia, jotka haastoivat jaksamistani.

Tiesin tarvitsevani täysin erilaisen lähestymistavan stressin säätelyyn. Aloitin mindfulnessohjaajaopinnot ensin osallistumalla pitkälle kurssille, jossa harjoitettiin itsekseen vuoden ajan erilaisia kehotietoisuutta lisääviä mindfulness-meditaatioita. Olin hyvin kuormittavassa elämäntilanteessa ja kehon äärelle pysähtyminen toi tietoisuuteen alituiset stressireaktiot ja -oireet. Säännöllisen meditaatioharjoittamisen sekä opettajien ohjausten myötä ymmärrys reaktiivisista toimintatavoistani kirkastui. Pystyin tekemään pieniä muutoksia elämässä ja jossain vaiheessa huomasin taas näkeväni puiden lehtien vihreyden. Se samea harmaus, joka oli pitkään ollut mieleni yllä, oli hiljalleen hiipunut. Havahduin, kuinka paljon iloa elämässäni taas on.

Arki tuo edelleen vastaan erilaisia yllättäviä ja rankkojakin haasteita, mutta nykyään tiedän, että selviän niistä. Olen oppinut kokemuksen ja teoriatiedon yhdistämisen kautta säätelemään omia voimavarojani, olemaan ystävällinen itselle niin kehon kuin mielen tasolla. Tätä oppimisprosessin tulosta jaan myös koulutuksissani muille. Olen elävä esimerkki siitä, kuinka paatunut itsensä kritisoija voi löytää lempeyden itseä kohtaan ja tehdä rajoja oman hyvinvoinnin edistämiseksi.

Mindfulnessohjaajana työskentely

Aloitin ohjaamaan mindfulness-ryhmiä keväällä 2020. Pyydän osallistujiltani vain sitä, mitä itsekin arjessani teen: säännöllistä meditaatioharjoitusta. Ryhmien voima perustuu osallistujien mahdollisuuteen jakaa omia kokemuksia sekä ohjaukseeni, jossa tarjoan uusia näkökulmia. Ohjaan sinua löytämään vastauksen, joka usein on jossain kysymyksen vieressä.

Ohjaajana olen länsäoleva, rauhallinen ja ohjattavaa kunnioittava. Tarkoitukseni on tukea sinun hyvinvointimatkaasi juuri sinulle sopivin tavoin. Ymmärrän ihmisten erilaisten lähtökohtien merkityksen ja pystyn tarjoamaan uusia näkökulmia arjen haasteisiin.

Tervetuloa ohjauksiini ja koulutuksiini!

Mitä nyt?

Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri ja varhaiskasvatuksen opettaja. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa ja tutkin varhaiskasvatuksen opettajien ammatin pitovoimaa. Selvitän kiperiä kysymyksiä työelämän kuormittavista tekijöistä sekä koulutan ja luennoin hyvinvoinnin laajasta kentästä. Työskentelen Kokkolan yliopistokeskuksella kasvatustieteen yksikössä tutkijana ja opettajana. Lisäksi olen Mindfulnessohjaaja CFM®. Aiemmin olen työskennellyt Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa opettajana, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamien hankkeiden koordinaattorina sekä opintohallinnon työntekijänä. Koulutan ja luennoin laajasti eri puolilla Suomea ihmisenä ja yhteisönä kasvun ja kehittymisen teemoista. Koulutusteni aiheet sivuavat muun muassa läsnäolotaitojen kehittämistä, stressin ja tunteiden säätelyä, vuorovaikutustaitoja ja itsemyötätuntoa.

Koulutusteni ydin on monitieteisyydessä. Yhdistelen kasvatustieteen, psykologian, sosiologian ja uusimman aivotutkimuksen kiehtovia tutkimustuloksia käytännönläheisiksi ja innostaviksi koulutuskokonaisuuksiksi. Minua innostaa uusien perspektiivien ja työkalujen tarjoaminen hyvän elämän rakentamiseen myötätuntoisessa ja kannustavassa ilmapiirissä.

Mottoni on: “Kohtuullinen työelämä, onnellisempi arki”

Advertisement